Eilen ko me kaikessa rauhassa vietettiin iltaa puutarhalla, meille tuli ihan yks kaks yllätysvieraita. Ei yhtään osattu odottaa ketään, mut yhtäkkiä meiän aidan eteen tuli polkupyörä ja sen perässä kärry. Ja arvakkaa kuka sillä kärryllä oli kärrytelly mun luokse? No mun paras ystäväni Tito!
Mää tulin hurjan iloseks ja vallan riahaannuin, ko Tito tuli, ko me ei olla nähty moneen viikkoon ja me ollaan ihan maailman parhaat ystävykset. Tito on vanhemmiten alkanu vähä kärsimättömäks, ni se ei aina jaksa muita koiria, jos ne on kauheen hösääviä, mut mää saan hösätä ja hyppiä ja pussailla ja tökkiä Titoo niin paljo ko ikuna, ja se on vaan meistä molemmista hauskaa. Ja me molemmat ollaan yleensä aika tarkkoja siitä, että kaikki ruoka on meiän, eikä muitten koirien, mut Titon kanssa me voidaan syyä yhessä vaikka samaa herkkua eri päistä, eikä ikuna ärähdetä toisillemme. Eilenki jätystettiin yhessä sonnin suteja.
Sellasia pestikset kattokaa on. Ne jakaa kaiken kivan, eikä koskaan sano toiselle pahasti, ko pitää aina toisen puolta.
Mää sain kokeilla Titon kärryäki. Ajettiin ispän kans korttelin ympäri. Siinä oli kuulkaa vauhdin huumaa ja siellä kärryssä oli hurjan hauska matkata! Tarkkaavaisimmat erottaa tästä kuvasta mun profiilin tuolla kärryssä!
Sellasia yllätysvieraita meillä oli. Mun miälestä maailman parhaita yllätysvieraita.
Mustaki oli aikasta jännää vaan pölähtää sinne sun lua! Yhtäkkiä mamma vaan sanos, et katos missä ollaan et oisko Nakki täällä – ja sit me oltiinki sun huudeilla!
Se oli niin hurrrjan hauskaa. Ja hyvät tarjoilut oli! Taisin määki vähän tohottaa 🙂
Mää teen toisteki ylläripyllärivisiitiin! Mut mää en voi kertoo millon, ku sit se ei ois enää ylläri!
Mää odotan sun uutta yllätysvisiittiä jo!
Voi kun Tito on liikkiksen näköinen ❤ … Mut toi sen menopeli on aivan mahtava!
Toi menopeli on ihan super! Tito ko on niin vanha, että ei se enää jaksa kauheen pitkälle lenkuroida, ni tolleen kärritellen se pääsee mukaan vaikka minne! Kyllä siellä kelpaa kärryssä liikkistellä!
Yllätys(ystävä)vieraat on mahtavia! Ja toi kärry – olispa muuten luksusta ajella tommosessa. Mä nääs istun korissa, kun me pyöräillään. No, onhan sielläkin pehmusteet ja kaikkee, mut toi kärry on kyllä ihan jotain toista… Haaveillahan aina saa!:)
No oot sääki aika onnenpekka, ko pääset korissa pyöräileen. Mua ei uskalleta ajeluttaa korissa, ko väittävät, että saattasin saada päähäni kaikenmaailman hyppäystemppuja. Ja pah, antaisivat ees kokeilla, niin mää näyttäisin, miten hienosti osaan pyöräillä!
Mulla on semmonen kori, jossa on katto, etten pääse putoomaan. Ei muakaan kuulemma kannettomassa korissa uskaltais kuljettaa, saattaisin muka hypätä mäkin. Pöh!
Mä oon ollut mökillä, enkä oo päässyt tänne plokimaailman puolle vähään aikaan. Ensinnäkin, kiva, että ”mainostit” mun plokia tuossa edellisessä postauksessa! Ja sulla on kyllä tyylikäs sänky, ihan näyttää joltain tisain-kalusteelta. Kyllä siinä kelpaa kölliä. Mä vaan tarvitsen pedin, johon voi kaivautua…
Ja ylläripylläri-vieraat on mukavia, varsinkin jos pestis tulee kylään! Ja mun emäntä kuulemma kuolaa tuon punaisen kiikun perään!
Ihmiset on niin kummallisia ko ne kuolaa tavaroita. Mun mammaki aina kuolaa millon mitäkin. Kuolaisivat vaikka ruokaa, niinko kunnon koirat tekee!
Kiitos Kauniille Nellille kauniista sanoista! Emäntäni on otettu ja munkin häntä heiluu 🙂
Ihana Tito! Tito on meidän matten suosikki, ja sää Nakki oot sitten mun suosikki. Hieno menopelikin Titolla, kyllä teidän kelpaa! t. Mauri-setä
No eikö vaan kelpaakki? Ja mikä parasta, Tito on tulossa loppuviikosta mun luo oikein yökylään!