Paitti että mää olin hurjapäinen veneilijä, viikonloppuna oli muutenki aika vauhdikasta menoo. Meinaan ko mummolassa on nykyään mulle kaveri, ko Hegu on asettunu sinne taloks. Me ollaan aika hyvät tutut jo, vaikka meille tuliki välillä pientä nokkapokkaa, ko me ei vielä aina muisteta toistemme päähänpinttymiä. Meilloli kuitenki hyviä leikkejä, frispiirallia ja pallorallia me leikittiin.
Välillä juostiin peräkanaa.
Välillä mentiin rinta rinnan.
Ja joskus oltiin melkein törmäyskurssilla.
Välillä mentiin saman frispiin perässä, ja välillä molemmilla oli omat lelkut, jotta pysy valtakunnassa rauha maassa.
Jos en ollu leikki- tai riahuhommeleissa, ni suurimmalla todennäkösyydellä mut löysi karviaispuskista. Mää rakastan karviaisia! Ukki oli jo sitä mieltä, että mulle pittää asettaa karviaiskiintiö, ko muuten syön itteni karviaisilla niin ähkyyn. Mut ko ne on niin namia! Ja mikä parasta, ne on just sopivalla korkeudella, että pieni mäykkyki ylettää herkutteleen itekseen.
Naurava Nakki 
Karviaiset on parhiksii! Mäkin kävin koemaistamassa meiän karviaiset – hyvältä maistu!
Nam!
Kyllä oot sulavan näkönen ekassa kuvassa! Ja karvaiset, oi nam. Mä pääsin viime kesänä niiden makuun, suoraan pensaasta kans.
Mää oon usein tosi sulavan näköinen, mut mamma on niin kömpelö kameran kans, että mun sulavuutta harvemmin tallentuu näytettäväks :).