Tiiättekö että mun mamma aina välillä sanoo mua hyppyrinokaks. Se väittää, että mun kuononpää kääntyy joskus ihan hassusti ylöspäin kohti taivasta. Niinku esimerkiks äsken ko me leikittiin vetoleikkiä. Saku sammakkoo me vedettiin.
Sitte mää kyllästyin leikkiin, ko kuka se ny sillai leikkiä tahtois, jos hyppyrinokaks huudellaan. Mää sanoin mammalle, et nyt loppu sammakonveto, mää huilin. Ja niin mää sit huilin mamman kainalosa.
Sen pitunen se.
Advertisements
No mutta sulla on hieno pitkä nenä! Siinähän on hurjasti hajuaistinpinta-alaa. Mun nenä on ihan lyhyenläntä. Mua se ei haittaa, mutta joskus mua moititaan kun mä kuorsaan… Mutta mä väitän, että emäntä kuorsaa vielä enemmän!
No niin just onki hieno nenä! Mää oon sillai suvaitsevainen, että mun mielestä kaikenlaiset nenät on hianoja, tylpät ja pitkät ja hyppyrit ja ruttuset.
Hieno nokka, kertakaikkiaan oikee hyppyri. Oo ylpee nenästäs, tyttö! Tommonen nokka on ylhäisön merkki!;)
No niinpä! Oon selkeesti aateliskoiria :).
Heh, tuttu juttu. Mä en vällää vetoleikeistä mut mamman kainalossa mä oon aina ku mahollista.
Mamman kaikku on maailman paras paikka!