Me oltiin viikonloppuna mummolassa. Meillä oli tosi kiva viikonloppu. Mut sit se reissu päätty vähä ikäviin tunnelmiin.
Kattokaa ko me oltiin just pakkaamassa autoo, ni just ku kaikki ihmiset touhus sitä pakkaamista, mulle tuli nenääni maailman ihanin tuoksu. Se tuoksu oli niin huumaava, että mun oli ihan pakko seurata sitä. Ja sitte ihan ykskaks ihmiset huomas, että mä en enää ollukkaan pakkaamassa autoo niitten kanssa.
Mä seurasin ja seurasin sitä ihanaa tuoksua ja jotenki mä erkaannuin kaikista muista. Ja ku mä erkaannuin, ni samalla mun korvani meni sellaseen asentoon, että ne ei kuullu ollenkaan, ko mamma ja muut ihmiset huusi ihan kurkku suorana mun nimee. Ne vissiin huus mun nimee aika kauan, mutta mä en kuullu sitä, koska mä olin vähä niinku kateissa.
Sitte siinä kävi niin, että mun ispä (joo, en oo tainnu kertookaan, että mullon nykyään sellanenki) kans erkaantu niistä muista. Ja se erkaantu kans sinne maantielle, missä mä olin erkaantuneena. Se juoksi sinne ihan viimistä päivää ja sitte se löys mut erkaantuneena. Se vaikutti jotenki hätääntyneeltä, ni mä sit vaan haistelin siinä maantien pientareella haisuja ihan muina koirina, ihan kuulisti vaan.
Ispä nappas mut kiinni ja mä pääsin sylikyydillä takasin mummolaan sieltä maantieltä. Mamma tuli ihan vauhkona vastaan ja se oli jotenki tosi huonotuulinen, ku mä tulin sieltä erkaantumisreissultani takas. Mut laitettiin suoraan auton takapenkille ja turvavöihin ja mamma sanos, että mun on syytä koko kotimatkan ajan miettiä tekosiani.
Mamma sano, että ispä on sankari, ko se löysi mut sieltä erkaantumisreissusta. Mut mä kuulemma oon antisankari, ku tein erkaantumistempun, enkä kuullu, ku mua huudettiin. En tiiä mikä on antisankari, mutta jotenki mä aistin, että ois parempi olla sankari ko antisankari.
Naurava Nakki 
Voi Nakki… Erkaantumisreissut on kivoja (tiiän, mä yritän niitä aina sopivan tilaisuuden tullen!), mut ihmisväki ei tykkää niistä yhtään. Niinku viime metsälenkillä, mamma päätti valokuvata mua ja irrotti hihnan, yhden kuvan jälkeen piti säätää kameran asetuksia joten katsoin tilaisuuteni tulleen ja ampaisin maantiekiitäjän lailla luontoon. Ei ollu mamma tyytyväinen, ei. Mut autotielle ei kandee erkaantua, se voi olla vaarallistaki!
Joo kyllä mun mielestä toi seikkailu oli kiva ja hyödyllinen, mutta munkaan ihmiset ei arvostanu sitä lainkaan. Mä yritin selittää, että kuljin siinä pientareella, ni autot mahtu menemään hyvin ohi, mut se ei kuulemma oo ollenkaan lieventävä asianhaara näissä karkailujutuissa. Pöh. Jatkossa kuulemma mua pidetään tarkemmin silmällä ja mulle ostetaan mummolaan juoksuliina, jossa mä sit oon ne ajat, ko kukaan ei voi vahtia mua.
Hui mikä seikkailu, mullakin käy joskus niin, että korvat menee lukkoon eikä kuule yhtikäs mitään. Jännä juttu. Onneks et päätyny isolle tielle ja sun ispä oli aika nerokas kun tiesi minne suuntaan lähteä sua etsimään.
Joo joskus korvat ei vaan kuule. Mamma aina sanoo, että on se kumma, ko on kaverilla noin suuret korvat, ja silti mikkään ei mee sinne jakeluun. Aika härskisti sanottu mun mielestä.
Voi Nakki sentään, minkä tempun teit! Ymmärrän täysin sun matten huolen ja hädän – jopa motkotuksen korvista jotka on muka yhtäkkiä vaan koristeet (ja isot semmoset kun on mäyräkoirasta kyse), koska Mauri on tehnyt saman tempun myös, viimeksi se karkasi Nuuksiossa autosta heti kun ovea vähän raotti, ja oli poissa 1,5 tuntia!! Minä piikaihminen kiljuin sen perään kurkku suorana kun näin sen painelevan ylös pystysuoraa kalliota parkkipaikan reunalta, mutta se väitti jälkeenpäin myös ettei ollut muka kuullut mitään…niinpä Mauri kärsi saman rangaistuksen kuin sinäkin erkaantumisreissustaan; se ei enää pääse vapaana metsässä olemaan ollenkaan, jottei tule taas hinkua erkaantua. Teillä mäyräkoirilla kun tuntuu olevan kumma tarve harjoitella Erkaantumis Valioksi tuloa, ja se ei yleensä meille matte/piikaihmisille oikeen sovi 🙂
Onneks Mauri kuiteski löyty lopulta, vaikka sää tollai hukkasit sen! Munki mamma on joskus hukannu mut mettään. Ja se oli tosi möks sen jälkeen, vaiks ihan itte hukkas mut, ku ei kertta pinkonu perässä. Te ihmiset vissiin tuette jotenki tosi vähä meiän mäykkisten ponnisteluja erkaantumisvalioitumisessa.
Gaumee seikkailu, mut siis sä oot saanu tosi kivan ispän. Sää varmaan löysit ispän ku koko kesän kyttäilit siellä riippukeinussa 😉
Joo oli aika hurja seikkailu, katokku mä oon aika hurja mimmi! Ispä on kiva olla olemassa, vaikka se ei annakkaan mun pussata sitä naamalle. Ku omistaa kaks ihmistä , ni saa kaksinverran huomioo ja huolehtimista. Siittä mä tykkään!