Eilen ku oltiin lenkuralla, meille tapahtu hulluja. Meinaan yhtäkkiä ku me käveltiin ja mamma oli just päästäny mut mettään vapaaks ja testannu mun tottelevaisuuden, ni yhtäkkii meiän vierestä lähti juoksuun iso rusakkojussi! Se oli tosi iso ja tosi nopee. Mä ku näin sen, ni mä otin tietty haasteen vastaan ja lähin ajaan sitä takaa. Anitraki lähti juoksukisaan mukaan.
Se rusakkojussi oli tosi nopee. Niin nopee, että ees mä, vaikka oon todennäkösesti näitten huudien nopein mäyräkoira, en saanu sitä kiinni. Yritin kyllä. Mamma yritti häiritä mun juoksukilpailua mesoomalla siellä mun perässä, että pitää pysähtyä ja tulla takas. Mä en ottanu sellasia käskyjä kuuleviin korviini. Juoksin vaan ku hullu, vaikkein kyl oo yhtään hullu, ja maistelin jo suussani jänöpaistimakua.
Sit se rusakkojussi onnistu jotenkin harhauttaan ja katoomaan. Sit mä tulin takas mammalle. En kyllä suostunu heti kiinni, ku mulla oli tärkee homma haistaa niitä rusakojussin jälkiä, että löytäsin sen uuelleen. Mamma oli vihanen. Se toru, että pitää totella, ku käsketään, vaikka ois mikä rusakkojussi vauhdittamassa menoo. Sit jouduin remmiin, enkä saanu loppulenkkiin olla vapaana, ku mamma sanos, että se sai tarpeekseen tottelemattomista koirista yhelle päivälle. En tiiä mistä tottelemattomista koirista se puhu, ku mä en nähny itteni lisäks ku Anitran, eikä meny niin kauheen tottelemattomia mummielestä olla. Kumma mamma. Ihan hönö.
VÄHÄNKÖ HYVÄ MUNKKI SE JUSSI!!!! Mullaki on Jussi, se on pesukarhu. JA VÄHÄNKÖ EPPA MAMMA!! Toinen yrittää metsästää perheelle ravintoa ja siitä rangaistaan. EPPAA!! t. Lotta
Joo ois käyny vielä parempi munkki, jos oisin saanu sen rusakkojussin kiinni. Ens kerralla kyllä varmana saan. Enkä varmana anna mamman häiritä sitä kiinniottamista millään komenteluilla. Nih.