Mä tiiän, että nyt on jo erivuosi ja joulu oli jo ihan edellisenä vuonna, mutta mä aattelin kuitenki kertoo hiukka mun ekasta joulusta. Meinaan ku joulu oli ihan huippista.
Ennen joulua me leivottiin mamman kans vaikka mitä. Esimerkiks pipparimökkejä. Olin tosi hyvä leipuri.
Vahdin uunissa olevia leipomuksia.
Ennen joulua mamma toteutti kans uhkauksensa ja kanto meille sisälle puun. Ihka oikeen kuusaman. Mä kävin aina juomassa sieltä sen kuusaman jalasta. Ei ois kuulemma saanu, mut kävin silti.
Kuusama ja mä
Sitte yhtenä päivänä ennen joulua ukki tuli yhtäkkiä meille ja me pakattiin kaikkee tavaraa ukin autoon ja sitte me ajettiin mummolaan. Sitte tuliki jo joulu.
ARVAKKAA MITÄ MÄ SAIN JOULULAHJAKS?
IKIOMAT AKILIITOTELINEET MUMMOLAAN!
Ukki ja joulupukki oli tehny ne telineet. Ne on maailman hianoimmat ikiomat liitotelineet. Ja ne on ihan ite tehdytki vielä! Ja ne on siirreltävät, ettei mummo hermostu, ku sen miälestä jotku jutut on joskus vähä römpötin näkösiä. Ootan ihan hulluna, että mennään mummolaan ja ei ois niin kylmä ku jouluna, ni pääsisin liitämään ihan hulluna.
Sain mä sit muitaki lahjoja, ku oon kerran ollu aina niin esimerkillisen kiltti.
Avasin ihan itte lahjani.
Justiinaki avas itte omat lahjat. Välillä meillä meni vähä sekasinki, että kenen lahja on mikäki.
Melkein yhtä hauskoja ku lahjat oli ne lahjapaperit. Ne rapisi ihan ihanasti. Tykättiin Justiinan kanssa niistä ihan hulluna.
Justiina tutkii lahjapapereita.
Meillä oli Justiinan kanssa muutenki kivaa yhessä. Me leikittiin ja telmittiin ja välillä vähän kinattiinki.
Telmimistä.
Sit tietty jouluna syötiin ihan hulluna hullun hyvää ruokaa. Sain ihan ikioman jouluaterialautasen. Ihan kaikkee herkkua oli siinä lautasella.
Täydellä vattalla oli kiva kellahtaa takan eteen köllimään.
Semmonen oli mun eka joulu. Ihan hirmu hyvä joulu.
VÄHÄNKÖ SÄ OOT ONNEKAS KUN SAIT OMAT AKILIITOVERMEET!! Oispa mullaki. Äispäki sanoo että oispa mullaki, siis mulla Onnillaki, ei sillä ittellä. Se on varmana niin paksuki ettei se pääsis ees tollaseen putkeen.
Mä unohin kokonaan sanoo mun joululahjakertomuksissa et munki mielestä ne rapisevat paperit olis kaikkeista parhaita, ja Turon mielestä kanssa! Meille meinas tulla tappelu että kuka saa ne paperit ku ne oli niin parhaita. Mä olisin voinu repii niitä papereita vaikka koko joulun jos olisin vaan päässy niihin tassuiks…
No niinpä, oon ehkä onnikkain koira kaikista! Mulla on maailman parhain ukki. Ilman ukkia en ois saanu niitä telineitä. Ollaan ukin kans muutenki aika pestikset. Mä sain nukkuakki ukin kainalossa vaiks se on aina ennen sanonu että koirat ei saa nukkua sänkyssä. Mut mä saan. Ukeilta kannattaa kysellä omien liitovermeitten perään. Ukit on semmosia.
Mikä on joulu? Joulupukki? Mä meen kysyyn Wapulta…
T:Opri
Joulu on sellanen juttu, että on hyvää ruokaa ja lahjoja ja lomaa ja kuusama. En tiiä mitä järkee siinä on, mutta mukava se on. Ja joulupukki tuo ne lahjat, jos sille on kirjottanu. Mä kirjotin. Se kannattaa.
Pikkasen hienot agitelineet siulla! Mie meen tulevana kuuna tutustumaan tohon lajiin, vähän jo jännittää. Ehkä miekin sitten saisin noi tommoset ittelleni.
Miusta joulu oli vähän outo juttu. Sai syödä ja nukkua. Tietty ensin piti höyrytä ja auttaa emäntää leivonnoissa, pläääh… ja meillä oli sisällä kans joku puu. Se ei ollu ees oikea, ja sitten sitä ihailtiin. Hölmöjä nää ihmiset. Olen nähnyt paljon kauniinpia mäntyjä luonnossa. Kaiken kaikkiaan voishan tuommoinen juhla olla joskus toistekin.
Pelkäsitkö raketteja? Mie en. Olin jopa ampumassa niitä, hih. Oli kivaa.
Sä oot ollu ihan hullu rohkimus sillon ku vuosi vaihtu! Mä en tykänny siittä maailmojen sodasta, mikä täällä oli. Onneks mamma oli mukana ulkona ja otti mut syliin, ku joka puolella paukku ja vilkku. Sieltä sylistä oli paljo turvallisempaa kattella sitä sotimista. Ja siellä sylissä oli paljo lämpimämpääki ku maassa. Mä en kyl taitais uskaltaa itte ampua raketteja. Mut oon aika ylpee, et mulla on tollanen rohkimusveli!
No ootkos kuullu, kun miulle ryhdyttiin syöttämään rauhoittavia??!! Emäntäni tutki koiran stressiä ja totesi, että miulla on se. Mie oon tietyissä tilanteissa tosi rohkea, mutta sitten välillä meen ihan paniikkiin. Nyt ne sitten on vähentäneet miun pallonheittoja, mutta puolestaan sitten mie oon opetellut kaikkia temppuja. Niin ja viikon päästä meen esiintymään näyttelyynkin…
Voi hirmustus! Ai että ressiä ja rauhottavia?! Ei varppina oo kivvaa! Toisaalta, jos se tarkottaa uusia temppuja, ni se kuulostaa ihan mukavalta. Mistä se ressi löyty? Oliko se sun suussa? Vaiko karvoissa vaiko missä? Entä millanen se on? Koska se mennee poies? Toivottavasti ihan pian, eiks niin?
En tiiä ite ressistä, tai mistä se sen löysi, ehkä sängyn alta, sieltä löytyy aina kaikkee. Mie luulin, että pallon hakeminen on ihan koiraa varten tehty juttu. Sitten miulla oli vaan kuuma lenkkeillessä -24 asteella ulkona, läähätin nimittäin kun kesähelteellä. Emäntä jotenkin sitten yhdisteli asioita ja päätti, että mulla on ressi. Pahus ku se meni soittamaan eläinlääkärillekin. Kuulema ei oo normaalia, että kiljun ulkoillessani ilman Jimiä. Sehän on miun bestis sekä veli, miten mie voisinkaan lenkkeillä ilman sitä….?! En tiiä millon tää lähtee pois. Onneks emäntäni ei kuitenkaan hommaa mulle ihan oikeita rauhottavia jolloin olisin taju ihan pois. Se ei olis kivaa.