Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2009

Eilen oli ihan kesäpäivä ja käytiin kaivurin rannassa jätskipallolla, ni mulle tuli ihan kesäviilis ja siks mä aionkin nyt kertoo mun lomamatkasta, joka me tehtiin mamman kans kesällä. 

Mä syön mun omaa jätskiannosta kaivurin rannassa.

Mä syön mun omaa jätskiannosta kaivurin rannassa.

Nimittäin yhtenä kesäpäivänä Mamma pakkas meiät autoon ja sitte me lähettiin ajelemaan. Mamma sano, että meillä ei oo mitään suunnitelmaa, vaan nyt mennään ihan sinne, minne kuono sattuu milloinkin osottamaan. Ihan ekana se kuono osotti länteen, ni sinne me sitten ajettiin. 

Eka me pysättiin jossain pilneessissä. Mamma kävi jossain rakennusapteekissa. Mä kävin kakalla. Meiän pilneessin pysähdys oli aika nopee, mut sit me mentiin viskarssiin ja siellä mä oltiin pidempään. Viskarssissa oli sorsavihulaisia. Mä kävin kertoon niille, ettei mulle kannata yhtään uhitella, ku mä oon suuri metsästäjäkoira ja syön ne, jos ne alkaa mulle.

Huutelen sorsille. Ne on ihan selkeesti kauhusta kankeena.

Huutelen sorsille. Ne on ihan selkeesti kauhusta kankeena.

Viskarssissa meiän kuono osotti Hankoon päin. No sinne me sit mentiin seuraavaks. Hankossa on meri. Ja tuuli. Ja herkkulevää.

Mä sain ihan hullut rantapömöt, ku se meri oli niin hauska ja ranta oli niin hauska ja erityisesti se tuuli oli hauska. Se tuuli heitti mun pienet korvat ihan mullinmallin!

Mä sain ihan hullut rantapömöt, ku se meri oli niin hauska ja ranta oli niin hauska ja erityisesti se tuuli oli hauska. Se tuuli heitti mun pienet korvat ihan mullinmallin!

 

Rannalla oli hyvä kaivella kuoppia.

Rannalla oli hyvä kaivella kuoppia.

 

Sitte ku olin riehunu ja pömötelly rannassa, ni nukuin ekaa kertaa elämässäni hotellissa. Vai olikse motelli? En muista. Jompikumpi. Mä vähän teatteritärisin siellä, ni mamma peitteli mut sit huolella. 

 

Hyvää yötä.

Hyvää yötä.

Aamulla ku heräsin, mamma sano, että me lähetään sellaselle penktsäärin majakalle. Mentiin sinne laivalla ja mä olin ihan merten valtias.

 

Tää on se majakka.

Tää on se majakka.

 

Kiipesin mamman sylkyssä sinne majakan huipulle. Ja sitte mä kattelin maisemia. Olin siis vähän niinku majakanvartija.

Kiipesin mamman sylkyssä sinne majakan huipulle. Ja sitte mä kattelin maisemia. Olin siis vähän niinku majakanvartija.

 

Kattelin sitte vielä vähän lisää maisemia. Näky merta.

Kattelin sitte vielä vähän lisää maisemia. Näky merta.

Sen majakan lisäks siellä saaressa oli paljon merta. Ja sitte sellasia pieniä meriä sen ison meren vieressä, siellä niinku saaren puolella. Mamma sano, että niistä meristä ei kantsii juoda, ku se vesi on ihan suolasta. En uskonu ja join. Mamma oli kerranki oikeessa. Se oli suolasta.

 

Mä haaksirikkouduin sellaselle kivelle, joka oli sellasessa pienessä meressä. Sit join sitä vettä, vaiks mamma sano, että se on suolasta, eikä sitä pidä juoda. Mamma oli kerranki oikeessa. Se oli suolasta.

Mä haaksirikkouduin sellaselle kivelle, joka oli sellasessa pienessä meressä.

 

Tartteeks koko ajan kuvata, ku mä yritän nauttii maisemista?

Tartteeks koko ajan kuvata, ku mä yritän nauttii maisemista?

Sitte me laivamatkailtiin takas Hankoon, jossa me mietittiin hetki, että mihin meiän kuono oikeestaan seuraavaks osottaa. Se osotti saaristoon. Ni niin me sitte ajeltiin Nauvoon. 

 

Mä matkailen lautalla kohti Nauvoo tosi kuulisti.

Mä matkailen lautalla kohti Nauvoo tosi kuulisti.

Tää oli eka osa mun lomamatkapäiväkirjaa. Mä jatkan loppumatkakertomuksella jonain toisena päivänä.

Mainokset

Read Full Post »

Mä oon touhunnu monenlaista syksytouhua. Niinku esimerkiks juossu syksymettässä ja ottanu kiinni puista tippuvia syksylehtiä. Syksy on kiva. Paitti että märkä on ihan hyhhyh, niinku jo viimeks kerroin. 

Titon kans metässä. Emmitään tässä, että kantsisko mennä yli vai ali.

Titon kans metässä. Emmitään tässä, että kantsisko mennä yli vai ali. Meillä on ihan samikset sadetakit!

Kerran yhtenä lauantaipäivänä mamma pakkas mut autoon ja sano, että me ajetaan Maxin luokse. Ja ihan totta, mamma ei puijannu! Me nimittäin ajettiin tosissaan Maxin luakse. Ja sitte me lenkuroitiin ja mentiin koirapuistoon. Tai noi meiän mammat vissiin lähinnä vaan juoruili ja puhua pälpätti, mut Max ja mä peuhusteltiin koirapuistossa.

Max on tosi hieno poikamäykky. Ehkä vähän ihastuin. Mut ei siit vielä tullu mun poikaystävää, ku mä oon vielä liian pikkunen sellaseen vakavampaan suhteeseen. Tai siis mullon oikeestaan jo aika monta poikaystävää, mut kukaan ei oo sillai ihan vakkari. 

Täs me ollaan Maxin kans. Mä huudan just, et lälläslää, näytän sulle kieltä! Mamma ei osannu ottaa meistä hyvää kuvaa. Mä oon melkein kaikissa selälläni ja Maksista ei näy naamaa. Mut ehkä ens kerralla sit saadaan parempia kuveja.

Täs me ollaan Maxin kans. Mä huudan just, et lälläslää, näytän sulle kieltä! Mamma ei osannu ottaa meistä hyvää kuvaa. Mä oon melkein kaikissa selälläni ja Maxista ei näy naamaa. Mut ehkä ens kerralla sit saadaan parempia kuveja.

Sit mä oon käyny kans mummolassa, mut siitä on kyllä jo vähän aikaa. Mä autoin mummoo syksytouhuissa, niinku omppujen keräämisessä. 

Tarkastin, että ämpärissä on just oikeet omput. Väärät omput otin pois ja vein poies.

Tarkastin, että ämpärissä on just oikeet omput. Väärät omput otin pois ja vein poies.

Sit tarkistin vielä toisesta suunnasta, että ämpärissä oli kaikki mallillaan.

Sit tarkistin vielä toisesta suunnasta, että ämpärissä oli kaikki mallillaan.

Siellä maalla kävi yhtenä aamuna mamman mielestä hassu juttu. Mä olin jo aamuriehunu Justiinan kans ja menny sit takas mamman huoneeseen nukkuun. Sit mamma heräs ja me mentiin alakertaan ja sit siellä meitä odotti mummon jättämä lappu. 

Siinä lapussa luki tälleen. Mamman mielestä tässä oli jotain hassua. Sit se kans sano, että Justiinalla on aina ollu paha Napoleon-kompleksi.

Siinä lapussa luki tälleen. Mamman mielestä tässä oli jotain hassua. Sit se kans sano, että Justiinalla on aina ollu paha Napoleon-kompleksi.

Mut sit me todistettiin kaikille, että meiän riitely aamulla oli vaan sellasta sisarellista nahinaa ja oikeesti me ollaan ihan kameleita.

Mut sit me todistettiin kaikille, että meiän riitely aamulla oli vaan sellasta sisarellista nahinaa ja oikeesti me ollaan ihan kameleita.

Sen lisäks, että oon syksytouhunnu, ni ennen syksyä, sillon ku mä lomailin, mä olin mun ekalla oikeella lomamatkalla. Mä kerron siittä joku päivä sit lisää.

Read Full Post »

Eripurailua

Me ollaan mamman kanssa keskimäärin aika hyvässä sovussa. Mutta muutama sellanen juttu on, joista me eripuraillaan tosi pahasti. 

Ensinnäkin mamma on saanu jostain päähänsä, että koirien kynsiä kuuluu leikellä. No ei kuulu. Just ku mä oon saanu kasvatettua hienot, pitkät kynnet, ni mamma alkaa aina heilua saksien kanssa. Ei naurata. Nyt se on vielä sit saanu päähänsä senkin, että se pyytää aina apujoukkoja paikalle eli mun täytyy aina sitte eripurailla kahta ihmistä vastaan. Tosi epäreilua mun miälestä sellanen apujoukkojen hankkiminen. Paitti että jos joku mun kameleista ois valmis tuleen puolustaan mua, ni se ois kyllä ihan reiluutta. Pahinta on, että mamma ei yhtään välitä siitä, että mä vastustelen sitä, vaan se vaan väkisin leikkaa ne kynnet. Mä huudan ku syötävä ja sätkin ku vietävä, mutta oon silti hävinny jokasen matsin. Vääryyttä!!! Onko teillä muilla samanlaisia kauhukokemuksia vai oonko mä ainoo, jolla on ihan hullu mamma kynsien suhteen? 

Sit se toinen juttu, mikä vielä sattuu harmittavan paljo useemmin kun toi kynsiepisoodi, on toi sadekeli. Mammalla on joku ihme päähänpisto, että sateellaki pitää mennä ulos, vaikka mun pualesta sadesäällä vois ihan hyvin pissiä ja kakkia sisälle. Mut ei. Toi hullu mamma vaan laittaa saapasta jalkaan ja pukee mullekin sadeviitan ja sit se raahaa mut, pienen poloisen, ulos. Eikä riitä, että sen mielestä sateella voi ulkoilla, mut sen mielestä myös sateen jälkeen, sillon ku maa on vielä ihan märkänä, voi myös ulkoilla. Ihan pimeetä touhua. 

Mähän tiätty laitan heti käsijarrun päälle, enkä suostu meneen edes ovesta ulos. Ja sit mamma menee ja lässyttää ja houkuttelee mua herkuilla eteenpäin. No kyllähän jokanen nyt ymmärtää, että sellanen herkuilla houkutteleminen on silkkaa puijausta ja siinä on ihan märkä koira haudattuna. Sit ku me ollaan vedetty molemmat sitä narua omiin suuntiin aikamme, ni mamma ottaa tosi törkeet keinot käyttöön. Se nimittäin joskus jopa kantaa mua kauemmas pois kotoa. Aivan naurettavaa mun miälestä. 

Tänäänki se raahas, herkkuhoukutteli ja kanto mut ihan hullun kauas kotoota. Ja sitte ku oltiin sen miälestä tarpeeks kaukana, se vihdoin tajus kääntyä takas kotiinpäin. Kyllähän mä sitte tiätty siinä vaiheessa, ku ollaan tulossa takas kotiin, suostun kävelemään. Tyhmyyttähän se ois, että pitäisin käsijarrua vielä sillonkin päällä. 

Mamma väitti, että mä koettelin se hermoja ihan kunnolla, ku olin niin vastusteleva. No hyvä niin, siitäs sai, mä vaan sanon!

Eri asia tiätty on, jos ollaan mettässä. Eihän mua sillon sade tai märkä haittaa. Mutta että kaupungissakin muka pitäis sateella lenkuroida. Ei terve, miten naurettava ajatus!

Read Full Post »

Ekaluokkalainen

Musta on tullu jo niin iso, että oon menny kouluun elikkäs oon ekaluokkalainen. Oon käyny siällä koulussa jo kaks kertaa. Mun miälestä oon ihan selkeesti meiän luakan riimus. Mamma voi olla eri miältä, mut mä en kuuntele sitä tollasissa väitteissä. 

Parasta siällä koulussa on se, että saa telmiä ja riehua luokkakamujen kans. On seki kyl ihan kivaa, että mamman taskut aina pullottaa kaikkia herkkuja, joita sitte saan, ku mamma on oppinu tekeen jonkun jutun oikein. Mamma on opetellu sanomaan siällä kaikkia erilaisia käskyjä, niinku istu ja maahan ja tule. Ne on sellasta aika perussettiä ja aika usein teen silleen ku mamma pyytää. En tiätty aina, koska haluun tiätty pitää vallan omissa tassuissani, mut aika usein kuiteski, ku sit saa namia. 

Sit ollaan tehty siällä myös sellasia oikeita temppuja, niinku orava ja siksak ja kierrä. Orava on sellanen, missä mä istun ja nostan molemmat tassut ylös ja saan namin. Siksak on sellasta, että mamma kävelee ja mä kiemurtelen siellä sen jalkojen välissä. Ihan kohta se varmaan menee jo tosi sujuvasti. Ja sit kiertäminen on sellasta, että mä kiertelen mamman jalkoja vuoron perään. Ei siinä touhussa mun mielestä kauheesti järkee oo, mut jos se kerran tekee mamman iloseks, ni voin mä sit sellastaki välillä tehdä. 

Mut nyt Tito tulee mulle kylään ja me aiotaan leikkii namipalloo, ni pitää mennä. Raportoin viime viikoista sit myöhemmin, ku on ihan hullussa kaikkee kerrottavaa!

Read Full Post »

« Newer Posts

%d bloggers like this: