Mammalle kävi taas eilen pieni kömmähdys. Ja tällä kertaa se oli siitä huono kömmähdys, että se koski MUN tavaroitani.
Oon ehkä joskus kertonukkin, että mamma on vähän hajaamielinen. Siltä tahtoo aina välillä olla tavarat ja ajatukset kateissa, eikä se aina muistakkaan mittään. Ja eilen mettäreissulla se oli aika paljo hajaamielinen. Nimittäin ku me lähettiin sieltä mettästä, ni se nosti mut mun omaan koppaan autoon ja laitto mun hianon punasen fleksitaluttimen auton katolle. Ja sitte se huristeli pois.
No arvakkaa vaan, onko mulla nyt sit enää sitä fleksiä? No ei oo ei. Se oli siellä auton katolla ja sitte ku mamma rallikaahaili kotiin, ni se mun hiano punanen fleksitalutin oli lentänyt jonnekki hukkaan sieltä katolta. En tiiä missä se hukka on, ku en oo koskaan käyny siellä.
Ni nyt mä sit toivoisin kaikilta teiltä kameleilta apua: Jos meette joskus hukkaan, ni katotteko, jos näätte siellä myös mun hianoa punasta fleksiä? Siinä on sellanen kiva keltanen ankkatarra, joka heijastaa pimeessä. Jos näätte sitä, ni laitatteks tuleen mulle. Kiitti!
Onneks mamma lupas, että mä saan uuden, yhtä hianon, punasen fleksitaluttimen sen mamman hukkaan kadottaman tilalle. Sen lisäks toivoisin, et jos teillä on ylimäärästä muistia, ni mammalla vois olla sellaselle käyttöö. Et sitäkin voisitte laittaa meille tuleen. Kiitti!
Meilläkin ois kyl lisämuistille tarvetta, et jos jollain on tosi paljon ylimäärästä ni meillekin voi laittaa, kiitos. Mamma on ihan hötöpää.
Hötöpäitä kaikki tyynni. Ihmiset on.
Oho. Vähän höntisti unohettu, mutta täytyy kait olla tyytyväinen, ettei se laittanu sua sinne katolle…!
Mun pitää olla hirmeen tarkkaavainen ton mamman kans jatkossa. Jottei joskus kävis just noin, et joutuis matkustaan auton katolla.