Mä olin viikonloppuna ihan hurja pilehile. Oltiin nimittäin mamman kans lauantai-iltana paanalla. Mun kummitäti ja pummisetä on muuttanu uuteen paikkaan asumaan ja ne piti tuupparit.
Mä oikein laittauduin niitä tuuppareita varten. Lainasin mammalta helmiä, ku mulla ei vielä oo omia. Olin tosi nättinä niitten helmien kans. Tai oon tietty muutenkin tosi nätti.
Oon tosi nättinä.
Mulla oli ihan hurjan hauskaa niissä tuuppareissa. Siellä oli paljon ihmisiä, jotka mä hurmasin. Kaikki leikki mun kaa ja ihasteli, miten ihana mä oon. No niin tiätty oonki.
Niissä tuuppareissa oli sellanen OPM-perjaate. Elikkäs Oma Possunkorva Mukaan -perjaate. Sitä omaa possunkorvaa oli tosi hyvä natustaa kummitädin ja pummisedän uudella karvalankamatolla. Kerran vahinkossa vähän lirautinkin sille matolle.
Mut sit ne pileet muuttu aika hurjiks loppua kohti. Nimittäin just ku oltiin mamman kans lähdössä kotiin, ni mun vattasta tuli sellanen hyökyaalto, joka hups vaan tuli oksennuksena ulos. Ja just siihen karvalankamatolle. Mua vähä hävetti, että päättypä nää pileet nolosti, mut kaikki lohdutti, että se ois voinu sattua ihan kelle vaan. Niin hurjat pailut ne oli.
Mut mä ny kuitenkin teen täällä plokissa ihan julkisen anteekspyynnön kummitätille ja pummisetälle. Eli kummipummit: Oon paholainen siittä mattointsidentsistä. Piis mään änd vumään!
Sit sunnuntaina mamma sano, että pidetään pumpurilaispäivä, ku juhlien jälkeen maistuu aina pumpurilainen. Niin me sitte haettiin pumpurilaiset ja mä sain ihan oman pumpurilaisen. Sain mä yhen ranenki, mut pumpurilainen oli parempaa.
Nakki muruseni, ei tarvii nolostella, mammalles jo sanoinkin, että oot tervetullut meille uudemmankin kerran, kävitpähän merkkaamaassa maton kerralla useammalla tavalla.
Kaikki tuuppari-ihmiset ovat lähettäneet sulle hirmuisesti terveisiä, paria tais koirakärpänen puraista pahemman kerran!
Joo mä tuun taas joku kerta kylään. Yritän käyttäytyä koiriks sillon. Ja kiitti terkuista. Mä tiiän, et oon aikamoinen hurmuri, eikä mun viehätysvoimaa parit oksut pienennä. Oikeestaan se on vaan hyvä, että tasapainotin vähän niitten ihmisten ajatuksia musta sillä oksulla. Muuten mul ois niin iso vanikerho, et pitäis hätistellä osa poies ovelta.
Ai niin muuten. En oo ennen kuullukkaa tollasesta koirakärpäsestä. Onks se vähän niinku hirvikärpiäinen?
On se sillä tapaa vähän niinkuin hirvikärpiäinen että samalla tapaa se tarttuu turkkiin kiinni eikä lähde millään irti kun on kerran puraissut. Koirakärpäsen puremasta tulee hirmuinen tarve saada oma koiruus, toisin kuin hirvikärpiäisestä, jonka purema ei houkuttele saalistamaan omaa hirveä kotisoffalle. Niin ja koirakärpäsen purema ei satu!