Hammaspeikko

Meillä tapahtuu ihan hurjia. Nimittäin mun luokse on tullu hammaspeikko. Se on hirmeen pelottava peikko-otus, joka iskee aina sillon ku sitä ei osaa yhtään aavistaa. Sitte se tulee ja nyppäsee multa hampin poies. Voi kääk! Kohta mä oon ihan hampaaton kaveri.

Se on vieny multa jo ainaskin kuus hampia ellei enemmänki. Mamma on kyllä lohduttanu, että mä saan tilalle uudet, rautasemmat hampit, mutta tiiä nyt uskoisko tota. Miten mä nyt voin toteuttaa mielipuuhiani elikkäs järsimisjuttuja, ku on jäljellä melkeen vaan ikenet?! Ei niillä paljoo järsitä niillä ikenillä.

Mamma on kyl sanonu, että hammaspeikolla on sellanen hyvis kaveri ku hammaskeiju. Se on siittä kiva kaveri, että jos irronneen hampin laittaa tyynyn alle, ni se muuttuu yön aikana euroseks tai joksku muuks hyväks jutuks, niinku vaikka sikasipsiks. Mutku mä en oo saanu yhtään hampia talteen! Hammaspeikko on varastanu ne kaikki ja vieny kiireesti pois mun ulottuvilta. Joskus se on jopa ollu niin törtsy, että se on tunkenu sen nappaamansa hampin mun kurkusta alas. Ni nyt sit se hampi on mun vattassa. Taikka ehkä oon jopa kakkaillu sen jonnekki pihalle. Et ei oo paljoo hammaskeijulla ollu mahiksia vaihtaa hampia euroseks. Höh.