Lomamatkapäiväkirja, osa 1

Eilen oli ihan kesäpäivä ja käytiin kaivurin rannassa jätskipallolla, ni mulle tuli ihan kesäviilis ja siks mä aionkin nyt kertoo mun lomamatkasta, joka me tehtiin mamman kans kesällä. 

Mä syön mun omaa jätskiannosta kaivurin rannassa.

Nimittäin yhtenä kesäpäivänä Mamma pakkas meiät autoon ja sitte me lähettiin ajelemaan. Mamma sano, että meillä ei oo mitään suunnitelmaa, vaan nyt mennään ihan sinne, minne kuono sattuu milloinkin osottamaan. Ihan ekana se kuono osotti länteen, ni sinne me sitten ajettiin. 

Eka me pysättiin jossain pilneessissä. Mamma kävi jossain rakennusapteekissa. Mä kävin kakalla. Meiän pilneessin pysähdys oli aika nopee, mut sit me mentiin viskarssiin ja siellä mä oltiin pidempään. Viskarssissa oli sorsavihulaisia. Mä kävin kertoon niille, ettei mulle kannata yhtään uhitella, ku mä oon suuri metsästäjäkoira ja syön ne, jos ne alkaa mulle.

Huutelen sorsille. Ne on ihan selkeesti kauhusta kankeena.

Viskarssissa meiän kuono osotti Hankoon päin. No sinne me sit mentiin seuraavaks. Hankossa on meri. Ja tuuli. Ja herkkulevää.

Mä sain ihan hullut rantapömöt, ku se meri oli niin hauska ja ranta oli niin hauska ja erityisesti se tuuli oli hauska. Se tuuli heitti mun pienet korvat ihan mullinmallin!

 

Rannalla oli hyvä kaivella kuoppia.

 

Sitte ku olin riehunu ja pömötelly rannassa, ni nukuin ekaa kertaa elämässäni hotellissa. Vai olikse motelli? En muista. Jompikumpi. Mä vähän teatteritärisin siellä, ni mamma peitteli mut sit huolella. 

 

Hyvää yötä.

Aamulla ku heräsin, mamma sano, että me lähetään sellaselle penktsäärin majakalle. Mentiin sinne laivalla ja mä olin ihan merten valtias.

 

Tää on se majakka.

 

Kiipesin mamman sylkyssä sinne majakan huipulle. Ja sitte mä kattelin maisemia. Olin siis vähän niinku majakanvartija.

 

Kattelin sitte vielä vähän lisää maisemia. Näky merta.

Sen majakan lisäks siellä saaressa oli paljon merta. Ja sitte sellasia pieniä meriä sen ison meren vieressä, siellä niinku saaren puolella. Mamma sano, että niistä meristä ei kantsii juoda, ku se vesi on ihan suolasta. En uskonu ja join. Mamma oli kerranki oikeessa. Se oli suolasta.

 

Mä haaksirikkouduin sellaselle kivelle, joka oli sellasessa pienessä meressä.

 

Tartteeks koko ajan kuvata, ku mä yritän nauttii maisemista?

Sitte me laivamatkailtiin takas Hankoon, jossa me mietittiin hetki, että mihin meiän kuono oikeestaan seuraavaks osottaa. Se osotti saaristoon. Ni niin me sitte ajeltiin Nauvoon. 

 

Mä matkailen lautalla kohti Nauvoo tosi kuulisti.

Tää oli eka osa mun lomamatkapäiväkirjaa. Mä jatkan loppumatkakertomuksella jonain toisena päivänä.