Me ollaan mamman kanssa keskimäärin aika hyvässä sovussa. Mutta muutama sellanen juttu on, joista me eripuraillaan tosi pahasti.
Ensinnäkin mamma on saanu jostain päähänsä, että koirien kynsiä kuuluu leikellä. No ei kuulu. Just ku mä oon saanu kasvatettua hienot, pitkät kynnet, ni mamma alkaa aina heilua saksien kanssa. Ei naurata. Nyt se on vielä sit saanu päähänsä senkin, että se pyytää aina apujoukkoja paikalle eli mun täytyy aina sitte eripurailla kahta ihmistä vastaan. Tosi epäreilua mun miälestä sellanen apujoukkojen hankkiminen. Paitti että jos joku mun kameleista ois valmis tuleen puolustaan mua, ni se ois kyllä ihan reiluutta. Pahinta on, että mamma ei yhtään välitä siitä, että mä vastustelen sitä, vaan se vaan väkisin leikkaa ne kynnet. Mä huudan ku syötävä ja sätkin ku vietävä, mutta oon silti hävinny jokasen matsin. Vääryyttä!!! Onko teillä muilla samanlaisia kauhukokemuksia vai oonko mä ainoo, jolla on ihan hullu mamma kynsien suhteen?
Sit se toinen juttu, mikä vielä sattuu harmittavan paljo useemmin kun toi kynsiepisoodi, on toi sadekeli. Mammalla on joku ihme päähänpisto, että sateellaki pitää mennä ulos, vaikka mun pualesta sadesäällä vois ihan hyvin pissiä ja kakkia sisälle. Mut ei. Toi hullu mamma vaan laittaa saapasta jalkaan ja pukee mullekin sadeviitan ja sit se raahaa mut, pienen poloisen, ulos. Eikä riitä, että sen mielestä sateella voi ulkoilla, mut sen mielestä myös sateen jälkeen, sillon ku maa on vielä ihan märkänä, voi myös ulkoilla. Ihan pimeetä touhua.
Mähän tiätty laitan heti käsijarrun päälle, enkä suostu meneen edes ovesta ulos. Ja sit mamma menee ja lässyttää ja houkuttelee mua herkuilla eteenpäin. No kyllähän jokanen nyt ymmärtää, että sellanen herkuilla houkutteleminen on silkkaa puijausta ja siinä on ihan märkä koira haudattuna. Sit ku me ollaan vedetty molemmat sitä narua omiin suuntiin aikamme, ni mamma ottaa tosi törkeet keinot käyttöön. Se nimittäin joskus jopa kantaa mua kauemmas pois kotoa. Aivan naurettavaa mun miälestä.
Tänäänki se raahas, herkkuhoukutteli ja kanto mut ihan hullun kauas kotoota. Ja sitte ku oltiin sen miälestä tarpeeks kaukana, se vihdoin tajus kääntyä takas kotiinpäin. Kyllähän mä sitte tiätty siinä vaiheessa, ku ollaan tulossa takas kotiin, suostun kävelemään. Tyhmyyttähän se ois, että pitäisin käsijarrua vielä sillonkin päällä.
Mamma väitti, että mä koettelin se hermoja ihan kunnolla, ku olin niin vastusteleva. No hyvä niin, siitäs sai, mä vaan sanon!
Eri asia tiätty on, jos ollaan mettässä. Eihän mua sillon sade tai märkä haittaa. Mutta että kaupungissakin muka pitäis sateella lenkuroida. Ei terve, miten naurettava ajatus!
Tuo kynsijuttu on jotain jota miekään en älynnyt, varsinkaan kun kohtasin eläinlääkärissä vastenmielisen tätin joka pakolla leikkasi kynteni. Kantsii ottaa kuitenkin rennosti, sillä miekin hoksasin sen jutun ja nyt jopa nautin leikkaamisessa. Emäntä ottaa tosi vähän kerrallaan kynsistä, ja homma hoituu aina leikitellen ja suukotellen miuta. Mie luotan jo ny ettei se tee mitään ikävää miulle, mutta ketään apuria en hommaan todellakaan tahdo! Jaksamista sisko hyvä, anna vaan tuossa hommassa periksi, sillä pääset itse vähemmällä! Ja vesisaateeseenkin tottuu ajan kanssa, tai niin toi Jimi sanoi. Itse nautin uimisesta sekä sateesta…
Munkin mamma väittää, ettei se koskaan satuttais mua, mut en kyllä ehkä ihan vielä usko. Niin pelottavaa se kynsien typistäminen on. Mut toisaalta, jos säkin oot päässy sen touhun kans sinuiks, ni ehkä mäkin sit pääsen ku oon iso tyttö. Nyt oon vielä pieni tyttö, ni ei tarvii olla aina niin urhea.
Kostoks eilisistä kärsimyksistä kaadoin tänään mamman pyykkitelineen ja pyykit sillä aikaa, ku mamma oli tienaamassa mulle lisää herkkunapoja. Siitäs sai. Ees vähäsen.
Meilläki piti aluks taistella tuosta kynsienleikkuusta. Nyt oon vähän antanu periksi ja annan niitten kynsien lyhetä, koska ne kasvaa onneks takasin! MUTTA tuo sadekeli!! Ja muutenki märkyys, ni on iso EIEI! Tänäänki aamulla oli märkää ja en olis millään menny nurtsille ni mut nakattiin sinne! Sit livistin äkkiä pensaan alle ja siellä oli onneks kuivempaa. Mutta märkä on erittäin hyihyi.
Tosi törtsyä tollanen nurmikolle nakkaaminen. Ehkä meiän pitäis laatia joku kirjelmä vaikka amnestille, jossa vaadittais, että pieniä mäykkytyttöjä ei saa viedä hyihyi-sateeseen.
Kuule pikkuinen nakki, Arttu halus kokemuksesta lähettää sulle viestin, että kynsien ulvominen lakkaa, sade loppuu ja nakki tottuu :D))
Ei ehkä uimiseen ja kylvetykseen tarvi taipua (tai just joo kylpyyn on joskus pakko taipua, mut mielessään voi pistää hanttiin niin paljo kun tahtoo) mutta kun mäykkyjen luontainen lenkkivimma kasvaa sullekin, et piittaa niin paljoo onko märkää vai ei. Kiertelet vaan vesilätäköt niinku Arttukin tekee, ja teputat reippaasti eteenpäin. Kaikki aikanaan 🙂